Viimeinen kokonainen päivä Hawaiilla oli ehdottomasti lempipäiväni ehkä koko vaihtovuoteni aikana. Aamulla herätys oli taas aikaisin - kuuden aikoihin ja lähtö Hanauma Bayhin oli seitsemältä. En ollut aluksi varma haluanko snorklata, tyhmä kun olen, mutta luojan kiitos päätin ottaa snorklausvehkeet, jotka meille oli maksettu etukäteen. Lisäksi otin vielä kahdella dollarilla hengitysputken päähän sellaisen lisäosan, joka esti täydellisesti meriveden tulemisen suuhun, mikä oli kyllä äärimmäisen hyvä ratkaisu.
Hanauma Bay on siis taas yksi muinaisista tulivuorista. Meren pinta on sitten noussut ja tehnyt paikasta täydellisimmän rannan, jossa olen ikinä käynyt!
Matkalla meille ohjeistettiin missä kannattaa snorklata ja missä koralli sijaitsee. Kuvassa vaaleat alueet ovat siis niitä, missä oli hiekkapohja (duh)
Otinkin google kuvahausta kuvan joka näyttää hyvin, missä korallia oli. Meille ohjeistettiin, että emme saa mennä tuosta kaaresta, joka on noitten "Channel" merkkien kohdalla, syvemmälle, mutta tulipa sinne kuitenkin mentyä. Noissa Lagooneissa, oli ihan kiva uida, mutta vesi oli aivan matalaa eli 1-2 metriä, ja koko ajan sai varoa, ettei osu koralliin. Kaaren ulkopuolella vettä oli 10-20 metriä, ja siellä oli oikeasti tosi nautinnollista ja rentouttavaa uiskennella <3. Tummilla alueilla vettä oli korallista ylöspäin vain noin 30 senttiä, joten niillä alueilla uiminen oli täyttä tuskaa ja terävä koralli saikin muutamat haavat aikaiseksi.
1. Alas rannalle menimme kävellen jyrkkää tietä 3. Tulimme rannalle pienissä ryhmissä eri autoilla ja kavereita odotellessani söin aamupalaa - banaania ja venäläisen huonekaverini minulle antaman suklaan, josta tuli äärimmäisen ikävä kunnon suklaata
Oli erittäin hämmentävää, kun aika-ajoin maalta merelle rannan yli lensi tällaisia koptereita, joita en ole ikinä nähnyt livenä vaan ainoastaan sotapeleissä:D
Vietimme rannalla yli kolme tuntia, joista snorklasin varmaan kaksi. Siis härtsyykkeli niitä kaloja!! Juuri sellaisia, mitä on nähnyt vain akvaarioissa ja tyyliin Nemoa etsimässä -elokuvassa:D Se tunne, kun metrin pituinen sateenkaaren värinen fisu ui vierelläsi tai kuinka paljon säikähdin, kun korallien pohjalta minua tuijotti hampaat irvellä täysikokoinen mureena. Kuvia en tosiaan vedestä ottanut sattuneista syistä:D mutta jos nyt tarve vaatii niin google kuvahakuun, kun kirjoittaa vaikka trooppinen kala, niin saa aika hyvän käsityksen millainen väriloisto siellä veden alla oli <3
Niinkuin näkyy, ei minun ottama kuva, enkä itse nähnyt kilpikonnia:(( mutta todella monet vaihtarit niitä näkivät ja tässä yksi esimerkki vaihtarin tuolla ottamasta kuvasta. Vielä joku päivä <3
Ylös mäkeä emme enää jaksaneet kävellä, joten menimme tuollaisen autovaunun kyydissä ja matka maksoi 1.25 dollaria
Hotellille paluun jälkeen päätimme suomalaisporukalla - minä, Kaisu ja Joonas - lähteä syömään ravintolaan ja Cheesecake Factory oli houkuttanut meitä viikon alusta asti, joten se oli määränpäänä. Jokainen meistä tilasi pastaa ja voi luoja, että hyvä pasta onkin hyvää <3
Viiden aikoihin suuntasimme porukalla kohti Luau juhlia, joka tarkoittaa siis Hawaiilaista juhlaa. Paikka oli meren rannalla noin tunnin ajomatkan päässä
Lavalla oli siis koko illan esiintyjiä, jotka lauloivat hawaiin kielisiä lauluja, tanssivat ja esittelivät erilaisia perinteisiä asuja yms
Paikalla oli buffee tyyppinen tarjoilu, josta sai valita jos minkä sorttista suuhun pantavaa. Siellä tarjoiltiin myös perinteistä Hawaiilaista possua, jolla oli joku hieno nimi, mutta en sitä nyt muista. Possu siis kypsennettiin maassa jotenkin kuumilla kivillä ja peitettiin hiekalla ymsyms. Saimme sitten nähdä kun se kaivettiin sieltä maan alta.
Luvassa oli myös pieni kisa, johon katsomon miehistä valittiin osallistujat ja tottakai vaihtarikin sinne pääsi vaikka ei voittanutkaan, kun vastassa oli vihreähameinen pikkupoika, joka sulatti ihmisten sydämet:D
Takaisin hotellilla olimme kymmenen aikoihin. Muina iltoina meidän piti olla hotellihuoneissa kymmeneltä eikä sen jälkeen saanut enää poistua sieltä, mutta tänä iltana saimme valvoa ja olla hotellin aulassa tms niin kauan kuin halusimme...
Ohjaajat kuitenkin tiesivät tämän suunnitellessaan, kuinka väsyneitä ihmiset olivat sillä minäkin olin jo unten mailla hotellin sängyssä viisi yli kaksitoista:D Ja fiilis oli aika haikea, kun seuraavana päivänä oli tarkoitus suunnata takaisin kylmyyteen..
Jason Mraz - I'm Yours <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti