Aloha ja sitä rataa! Tänään vihdoin pääsin pitkään odotetulle reissulle kauas pois kylmästä ja tylsästä Michiganista. MUTTA. Mikään ei mennyt niin kuin olisi pitänyt. Olen tänään listatuulella, joten saatte tapahtumat numerojärjestyksessä. :D (Väleissä tietty päivän kuvasaalis, joka jäi vähälle sattuneista syistä.) Lähtökohta: Edellisenä päivänä, on Michiganissa ollut järkyttävä lumimyrsky, jonka me suomalaiset voimme kuvitella, kun ajattelemme normaalia talvisäätä Suomessa. Lunta on tullut siis täällä päivän ja yön aikana n. 15 cm, jonka vuoksi on kriittistä pääseekö edes pihasta lähtemään aamulla autolla. Järkyttävän lumimäärän vuoksi lähdimme lentokentälle host-isäni lava-autolla ja veimme samalla host-äitini töihin, koska tosiaan hänen autollaan ei kuulemma uskaltanut lähteä ajamaan tuossa säässä..
1. Lähtö kotoa 7:30, jotta varmasti olisin ajoissa lentokentällä, kun lento Lansingista Detroittiin lähtee 10:24
2. Matkalla host-äitini huomaa lentoyhtiön sovelluksesta, että lentoni on peruttu.. Kuten myös kaikki muut saman kohteen lennot...
3. Host-isäni lähtee ajamaan minua Detroittiin, jossa olemme lopulta n. 9:30. Seuraava lentoni Detroitista Los Angelesiin lähtee 12:00, eli aikaa on vielä todella reilusti. Tuolla matkalla muuten huomasi, että täällä ei osata tehdä lumitöitä, eivätkä amerikkalaiset osaa ajaa autoa:D Näin ehkä 8 autoa ojassa ja joissain liittymissä, lunta oli niin paljon, että autot olivat jääneet kiinni tielle.
4. Detroitin lentokentällä on pisimmät jonot ikinä, kun ihmiset ovat alkaneet panikoida sään vuoksi ja lentoja on peruttu todella paljon. Pääsin pikaiseen randomiin radiohaastatteluun, jossa ehkä saatoin sanoa suoraan mitä ajattelen amerikkalaisten naurettavasta käyttäytymisestä lunta kohtaan.:D Tämän jälkeen yritän tehdä check-in:n niissä itsepalvelu laitteissa, mutta jostain syystä ne eivät toimi, joten joudun about 50:n ihmisen kanssa jonottamaan palvelukassalle. Jonossa takanani on n. 60 vuotias nainen, joka valittaa enemmän kuin laki sallii, eikä usko millään, vaikka asiakaspalvelijat yrittävät kertoa hänelle, että mitään ei ole tehtävissä, jotta tilanne nopeutuisi. Niin ärsyttävää...
(Sain Linniltä lainaan maailman söpöimmän matkalaukun)
5. Klo 11:00 Pääsen vihdoin jonottamaan seuraavaan jonoon eli siihen, missä matkalaukut punnitaan yms.. Jonotan n. 45 minuuttia ja kun vihdoin on minun vuoroni, on täysin selvää, etten tule ehtimään LA:n lennolleni... Saan siis uudet lennot tällä kertaa Seattlen kautta, mutta tämän lennon lähtö on vasta 15:20. Vietän siis lentokentällä vielä reilut kolme tuntia ennen lentoani.. Tässä vaiheessa minun piti myös soittaa numeroon, joka annettiin vaihtojärjestöstä tällaisia tilanteita varten, jos saavunkin eri lennolla yms. Puhelimeen vastaa mukavan kuuloinen nainen, joka ohjeistaa minua soittamaan samaan numeroon, kun lopulta pääsen Honoluluun.
6. Ensimmäinen lento menee hyvin laskeutumiseen saakka. Minulla on siis jäätävä flunssa päällä, joten laskeutuessa korvani menevät täysin lukkoon, siis enemmän lukkoon kuin ikinä ennen ja tunnen kuinka silmän paineeni nousevat huippulukemiin. Tunne on siis sanoinkuvamaaton; tuntuu kuin korvat, pää ja silmät räjähtäisivät hetkenä minä hyvänsä(::
Älkää ikinä syökö Starbucksin mustikkamuffineita hyi hitto
7. Seattlen vaihtoaika on erittäin lyhyt ja portti Honolulun lennolle on viereinen saapumisportistani. En siis näe mitään Seattlesta, mikä harmittaa vähän. Tässä vaiheessa korvani ovat myös niin lukossa, että kun mukava pariskunta yrittää jutella kanssani jotain, tulee tilanteesta erittäin kiusallinen, kun en yksinkertaisesti kuule mitään:Ddd
8. Honolulun lennolla, joka lähtee 18:30 paikallista aikaa, paikkani on viimeisellä rivillä viimeinen paikka. Olen semi innoisani, kun huomaan, että koko rivi on muuten tyhjä eli pääsen rentoutumaan kunnolla ja nukkumaan koko rivin levyisesti. Kone on muutenkin mieluisa (mallia en muista), mutta jokaisella paikalla on siis se oma ruutu leffoja varten.
9. Matka alkaa hyvin, mutta samantien, kun olemme saavuttaneet lentokorkeuden alkaa pahin turbulenssi, missä olen ikinä ollut. Muutenhan tämä olisi ollut ok, mutta turbulenssi kestää koko lennon ajan eli päälle 5 tuntia. Olosta ei tee parempaa se, että olen edelleen kuuro, pääni on flunssan vuoksi räjähdysvaarassa ja olen aivan käsittämättömän väsynyt.. Kaiken lisäksi yksi lentoemännistä alkaa käyttäytyä panikoivasti:D Oli siis elämäni pahin lento ja kaiken lisäksi laskeutuessa tulee sama tunne, kuin 6. kohdassa. Tällä kertaa vain vielä pahempana.
10. Pääsen vihdoin ulos lentokoneesta noin klo 11 illalla Hawaiin aikaa, mikä siis Michiganissa on 4 yöllä. Lentokentällä olen hukassa ja soitan aiemmin mainitsemaani numeroon. Tällä kertaa sama aiemmin erittäin mukavalta kuulostanut nainen, on kuin eri ihminen. Hän käytännössä huutaa minulle, kun en löydä paikkaa johon mennä. Honolulun lentokentällä nämä ohjeistukset eivät ole mitkään parhaat mahdolliset. Ohjeistukset osoittivat aluksi selkeästi yhteen suuntaan ja kun sinne päin käveli, päätyi pihalle, jossa ei ollut kuin pimeä käytävä eikä mitään elonmerkkejä. Tämän käytävän päädyssä eli semi kaukana löytyi seuraava ohjeistus, joka opasti suoraan rakennustyömaalle, jossa oli selkeitä "EI TÄNNE" merkkejä. Luojan kiitos pienen etsiskelyn jälkeen päädyin oikeaan paikkaan eli matkalaukkujen hakuun. Olen vielä tässä vaiheessa erittäin innoissani perille pääsystä, vaikka oloni onkin kaikkea muuta kuin hyvä. Tämä kuitenkin muuttuu nopeasti, kun nainen, jonka kanssa puhuin puhelimessa bongaa minut. Hän alkaa huutamaan minulle siitä, kuinka en löytänyt oikeaa paikkaa ajoissa ja blahblahblah. Meinasin kilahtaa, mutta olo oli niin kamala, että pysyin vain hiljaa.
11. Nainen on maailman äkäisin ja tunnelmani alkaa muuttua aivan käsittämättömään vitutukseen. Mukaan lentokentältä tulee myös samoihin aikoihin saapuneet kaksi norjalaista, jotka ovat yhtä pihalla kuin minä:D Pääsemme lopulta lentokenttätaksin avulla hotellillemme n. 12 yöllä, mutta nukkumaan en tietty vielä pääse..
12. Sama äkäinen nainen sanoo, että meidän pitää mennä syömään ennen nukkumista. Kipittelemme siis puoli yhden aikoihin läheiseen pikaruokapaikkaan, josta saamme leivät, joiden välissä on jotain lihan tapaista ja juustoa. Nainen kyselee minulta ja norjalaisilta erittäin paljon kysymyksiä, mutta aina kun alamme vastaamaan, hän jatkaa puhumista, mikä tekee keskustelusta erittäin yksipuolista. En vielä tässäkään vaiheessa kuule lähes mitään ja sanon asiasta naiselle. Hän alkaa huutaa asiasta minulle:D Siis aivan käsittämätöntä. Sitten hän alkaa syyttää host-perhettäni, koska he eivät ole vieneet minua lääkäriin. SIIS MITÄ
13. Vihdoin tämän jäätävän, hermoja kiristävän yöpalan jälkeen kävelemme takaisin hotellille. Kello on noin kaksi yöllä, kun pääsen lopulta hotellihuoneeseeni, jonka jaan siis kolmen muun tytön kanssa. He ovat jo nukkumassa, mikä tekee saapumisestani erittäin kiusallista, koska en haluaisi herättää heitä.
14. Otan nopeasti suihkun ja yritän saada kuuloni pelaamaan. Tämän jälkeen minun on pakko herättää tyttö, jonka kanssa minun pitäisi jakaa sänky ja hän säikähtää aivan kamalasti:D Pääsen lopulta nukkumaan unisten tutustumisten jälkeen ja kello on 3:13, kun viimeisen kerran katson kelloa. Tämä siis tarkoittaa Michiganin aikaa kello kahdeksaa aamulla, eli olin kaiken kaikkiaan noin 26 tuntia hereillä.
10. Pääsen vihdoin ulos lentokoneesta noin klo 11 illalla Hawaiin aikaa, mikä siis Michiganissa on 4 yöllä. Lentokentällä olen hukassa ja soitan aiemmin mainitsemaani numeroon. Tällä kertaa sama aiemmin erittäin mukavalta kuulostanut nainen, on kuin eri ihminen. Hän käytännössä huutaa minulle, kun en löydä paikkaa johon mennä. Honolulun lentokentällä nämä ohjeistukset eivät ole mitkään parhaat mahdolliset. Ohjeistukset osoittivat aluksi selkeästi yhteen suuntaan ja kun sinne päin käveli, päätyi pihalle, jossa ei ollut kuin pimeä käytävä eikä mitään elonmerkkejä. Tämän käytävän päädyssä eli semi kaukana löytyi seuraava ohjeistus, joka opasti suoraan rakennustyömaalle, jossa oli selkeitä "EI TÄNNE" merkkejä. Luojan kiitos pienen etsiskelyn jälkeen päädyin oikeaan paikkaan eli matkalaukkujen hakuun. Olen vielä tässä vaiheessa erittäin innoissani perille pääsystä, vaikka oloni onkin kaikkea muuta kuin hyvä. Tämä kuitenkin muuttuu nopeasti, kun nainen, jonka kanssa puhuin puhelimessa bongaa minut. Hän alkaa huutamaan minulle siitä, kuinka en löytänyt oikeaa paikkaa ajoissa ja blahblahblah. Meinasin kilahtaa, mutta olo oli niin kamala, että pysyin vain hiljaa.
11. Nainen on maailman äkäisin ja tunnelmani alkaa muuttua aivan käsittämättömään vitutukseen. Mukaan lentokentältä tulee myös samoihin aikoihin saapuneet kaksi norjalaista, jotka ovat yhtä pihalla kuin minä:D Pääsemme lopulta lentokenttätaksin avulla hotellillemme n. 12 yöllä, mutta nukkumaan en tietty vielä pääse..
12. Sama äkäinen nainen sanoo, että meidän pitää mennä syömään ennen nukkumista. Kipittelemme siis puoli yhden aikoihin läheiseen pikaruokapaikkaan, josta saamme leivät, joiden välissä on jotain lihan tapaista ja juustoa. Nainen kyselee minulta ja norjalaisilta erittäin paljon kysymyksiä, mutta aina kun alamme vastaamaan, hän jatkaa puhumista, mikä tekee keskustelusta erittäin yksipuolista. En vielä tässäkään vaiheessa kuule lähes mitään ja sanon asiasta naiselle. Hän alkaa huutaa asiasta minulle:D Siis aivan käsittämätöntä. Sitten hän alkaa syyttää host-perhettäni, koska he eivät ole vieneet minua lääkäriin. SIIS MITÄ
13. Vihdoin tämän jäätävän, hermoja kiristävän yöpalan jälkeen kävelemme takaisin hotellille. Kello on noin kaksi yöllä, kun pääsen lopulta hotellihuoneeseeni, jonka jaan siis kolmen muun tytön kanssa. He ovat jo nukkumassa, mikä tekee saapumisestani erittäin kiusallista, koska en haluaisi herättää heitä.
14. Otan nopeasti suihkun ja yritän saada kuuloni pelaamaan. Tämän jälkeen minun on pakko herättää tyttö, jonka kanssa minun pitäisi jakaa sänky ja hän säikähtää aivan kamalasti:D Pääsen lopulta nukkumaan unisten tutustumisten jälkeen ja kello on 3:13, kun viimeisen kerran katson kelloa. Tämä siis tarkoittaa Michiganin aikaa kello kahdeksaa aamulla, eli olin kaiken kaikkiaan noin 26 tuntia hereillä.
Kun vasemman puoleinen näkymä ilmestyi lentokoneen ikkunasta, en voinut olla onnellisempi kärsimyksestä huolimatta.. Toinen kuva hotellista hissien luota
Päivä 2 tulossa huomenna...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti