Happenings

Nyt on Hawaiit käsitelty ja on kyllä aivan älyttömän haikea olo. Lomailut on kuitenkin lomailtu, joten hyvä päästä purkamaan tännekin muita juttuja. Yritän pitää tämän postauksen selkeänä, mutta voi kyllä olla, että menee taas pelkäksi höpötykseksi, kun ei ole mitään pääideaa vaan paljon pientä. Huomasin tuossa, että blogin kävijämäärä on tällä hetkellä 4064, mikä on todella outoa:D Tekstejä minulla on julkaistuna 68 (ennen tätä postausta), että ihan yllättävää etten sanoisi. Kiitoksia siis paljon lukijoille!

Hawaiilla käydessämme Victoria's Secretissä, uskaltauduin vihdoin mittauttamaan oikean rintsikkakokoni ja voi härtsyykkeli hävettää myöntää kuinka kauan olen käyttänyt väärää kokoa. Jostain syystä Visani ei kuitenkaan suostu toimimaan VS:ssä, joten vielä tuolloin en mitään shoppaillut. Nyt kuitenkin täällä pääsin uudestaan käymään siellä maksumiehen kanssa, (jolle tottakai maksan takaisin) ja rahaa menikin se 116 dollaria, vaikka ostin vain kaksi paria.. Muutenhan voisin ostaa muualtakin, mutta valitettavasti olen eriskummallisuus ja tämä paikka on ainoa, joka myy kokoani..

Suomessa oli 13. perjantaina Wanhat, jotka saivat olon erittäin haikeaksi. Harmittaa, kun en päässyt edes katsomaan tuttujen ihmisten tansseja saatika sitten tanssimaan.. Ehkä ensi vuonna. Myös penkkarit menivät ja niistä kuvia katsellessa hokasin taas, kuinka paljon vuodessa ehtii tapahtua ja kuinka nopeasti aika silti meneekään. Tai no siis ensinnäkin: abit ovat ysikutosia, siis härtsyykkeli vain minua vuotta vanhempia o.o plus viime vuonna wanhojen ja penkkareiden viikolla, meillä oli vaihto-oppilaita Espanjasta ja kaikki tuttuni muistavatkin varmaan ongelmani Fernandon kanssa...:D

Ystävänpäiväni oli hämmentävin ikinä. Olimme sopineet aiemmin viikolla, että menemme katsomaan kaveriporukalla ensi-iltansa saaneen kohuelokuva Fifty Shades Of Greyn ja tämä suunnitelma kävi toteen.. Tosin ryhmä, jolla lähdimme leffaan, oli kaikkea muuta kuin mieleinen: Entinen englanninkielen opettajani, yksi koulumme sijaisopettajista vaimonsa kanssa, homopari ja about 15 vaihtaria.. Siis ei härtsyykkeli kaduttaa niin paljon! Suurin osa ihmisistä tuli katsomaan elokuvan vain, koska kuulivat, että siinä on paljon seksiä. Minä ehdin lukea ennalta kaikki kolme sarjan kirjaa (ainoana koko porukastamme) ja tämän vuoksi olin tyyliin ainoa, joka piti elokuvaa hyvänä. Tämä on siis ihan vinkkinä yksi niistä elokuvista, joista kirjan lukeminen on MUST, jos haluaa ymmärtää puoletkaan tapahtumista. En pitänyt elokuvassa Anastasian roolihenkilöstä, koska hänestä ei käynyt ilmi oikeastaan yhtään niitä asioita, joita minäkertojalla kirjoitetut kirjat Anastasian näkökulmasta kertovat. Christianin roolihahmo oli kuitenkin elokuvassa erittäin hyvä ja vakuuttava. (ja nämähän ovat siis ihan vain mielipiteitä.) Elokuvan jälkeen kävimme kaupassa ja ostin itselleni kukkia, kun en niitä mistään muualta saanut (asd:D) ja tilasin pizzaa. Ilta kuluikin sitten Netflixin kanssa pizzaa ja suklaata syöden, kissa kainalossa...

Sain myös vihdoin tehtyä päätöksen milloin tulen takaisin Suomeen! Suunnitelmana on siis varata lentoliput 8.6 maanantaille. Tähän on tällä hetkellä 103 päivää, mikä kuulostaa yllättävän vähältä. Toivottavasti saisin vielä hostperheeni tekemään paljon kaikkea kanssani ennen lähtöäni.. Tuo päivä valikoitui siksi, koska se on oikeastaan ensimmäinen päivä jolloin voin lähteä:D Tämä johtuu siitä, että Tommyn ja Lindsayn openhouse eli käytännössä valmistujaisjuhla on 6.6 lauantaina ja olisi epäkohteliasta lähteä ennen niitä, vaikka kovasti hinku olisikin.

Viime viikon maanantaina, meillä ei ollut koulua Presidenttien päivän vuoksi. Tämän ansiosta viikonloppuni kesti neljä päivää ja tätä edelliselläkin viikolla koulussa vietin vain kaksi päivää, kun perjantaina jäin jälleen kotiin jetlag olon vuoksi. Tämä ei kuitenkaan haitannut poissaoloissa niin paljon kuin ajattelin, koska Hawaiilla ollessani, koulu oli peruttu kahtena päivänä sen "järkyttävän lumimyrskyn" vuoksi, joka silloin aiheutti mutkia matkaani. Viime viikolla myös torstai ja perjantai olivat vapaapäiviä, kun lämpötila laski yöllä -27 asteeseen ja tähän ei vielä lisätty tuulen lisäämää kylmyyttä. Tämä viikko tulee siis näiden vapaapäivien vuoksi olemaan täyttä tuskaa, sillä katsoin tuossa kalenteriani ja olen viimeksi ollut kokonaisen kouluviikon koulussa viime lukuvuoden päättökokeiden aikaan. Ei paha sinäänsä.

Pakko vielä loppuun kertoa "hermoromahdus", jonka koin viime viikolla koulussa maalauksen tunnilla. Meillä oli siis college-esittely, joten emme työskennelleet vaan kuuntelimme vain PowerPoint esitystä ja oikeasti älyttömän mielenkiintoista puhetta Art Institute:sta. Esittelijä, joka oli hyvin tyylikäs nainen, puhui yhdessä vaiheessa logoista. Hän kuvaili meille tiettyä logoa ja halusi meidän arvaavan, mistä merkistä on kyse. Yhden logoista hän kuvaili yksinkertaisesti ja kysyi tiedämmekö, missä merkissä on kaksi C-kirjainta osoittamassa erisuuntiin ja päällekäin. Mieleeni tuli tottakai heti Chanel ja sanoin sen kuiskaten eturivissä kun olin. Esittelijä kuuli tämän ja jäi odottamaan muiden vastausta... Kukaan ei tiennyt vaan kaikki jäivät hiljaa odottamaan vastausta.. Siis ei härtsyykkeli kuinka paljon yllätys-järkytyin tässä vaiheessa, mutta yritin ajatella, että ehkä Chanel ei ole täällä niin ikoninen, kuin Euroopassa (vaikka tottakai se on)... Seuraavaksi esittelijä nosti lattialta ilmaan laukkunsa, jossa ilmeni minulle erittäin tuttu kuvio päällekäisine LV monogrammeineen. Hän kysyi jälleen tiedämmekö merkin nimen ja tässä vaiheessa hymyilin jo muikeana ja sanoin nimen ääneen (lempimerkkini tosiaan kyseessä). Kukaan muu ei änähtänytkään. Tunti loppui tämän jälkeen ja halusin melkein itkeä, kun tajusin kuinka redneckejen keskellä elän. Menin tottakai heti muiden vaihtarien luo ja selitin asian ja he olivat yhtä äimänä ja järkyttyneitä kuin minä. Tottakai ymmärrän, että eivät ihmiset seuraa uusimpia muotijuttuja tai ole edes kiinnostuneita tyylistä, mutta olin kyllä aivan älyttömän järkyttynyt tästä kaikesta epätietoisuudesta:D Nämä ihmiset eivät oikeasti tiedä mistään muusta, kuin siitä, mikä sijaitsee max 4 mailin päässä heidän talostaan.

Conclusion - Hawaii 7

Se tunne, kun kirjoitat postausta päälle tunnin ja se deletoituu itsestään <3 Kirjoitan siis tätä nyt toista kertaa ja turhauttaa erittäin paljon ottaen huomioon, että kello on nyt kaksi yöllä.

Viimeistä viedään! Sunnuntai eli viimeinen päivä kului rennosti vapaa-aikaa kuluttaen. Heräsin puoli kymmenen aikoihin (ihan itse:O) ja huoneiden luovutus oli suunnitelman mukaan 10:45, mutta ainakin meidän huone luovutettiin tarkistuksen yhteydessä vasta vähän ennen kahtatoista. Tämän jälkeen hengailin Kaisun kanssa. Vaihtarit lähtivät lentokentälle erissä riippuen siitä milloin heidän lentonsa lähti ja minun lennon lähtiessä vasta 21:40 oli aikaa ihan mukavasti ennen lähtöä.

 1. Viimeisen aamun fiilikset olivat erittäin haikeat ja kuva tietenkiin spotista, josta monena kertana aiemminkin. 2. Kuva on erittäin epäolennainen, mutta muistutti minua siitä kuinka kuolleet jalkani olivat reissun jälkeen:D Rakkoja löytyi yhteensä kahdeksan johtuen ihanista uusista varvatossuistani..

 Ryhmäkuva, joka otettiin edellisenä päivänä ennen Luau -juhlaa. 

Olen takarivissä eli ihan turha yrittää bongata:D

 Vapaa-ajalla me läskileiriläiset suuntasimme takaisin Cheesecake Factoryyn, koska emme edellisenä päivänä ehtineet maistaa paikan juustokakkuja ja pakkohan niitä oli testata, kun ne olivat tuon näköisiä!

 Noh päädyimme sitten kuitenkin tilaamaan myös pääruuat ja lopulta päädyimme tilaamaan puoliksi vain yhden kakkupalan joksi valikoitui limejuustokakku. Olimme kuitenkin niin täynnä, että siitäkin jäi puolet syömättä.

 Kaisu lähti lentokentälle viiden bussilla ja minulla jäi vielä tämän jälkeen kaksi tuntia hengailla ennen omaa bussiani. Menimme sitten tsekkiläisen Vojtechin kanssa käymään viimeistä kertaa Waikiki Beachilla, jossa oli aivan upea auringolasku.

 Hotellimme nätti tältä ulkoapäin ja sen nimi oli siis Ohana Waikiki West

Kun bussimme suuntasi kello seitsemältä kohti lentokenttää, täytyy myöntää että kyynel jos toinenkin siinä vierähti poskelle. Kaikki hyvä valitettavasti aina loppuu aikanaan. Lensin siis ensin Honolulusta Seattleen, josta Detroitiin ja viimeiseksi Lansingiin. Ensimmäinen lentoni lähti Honolulusta kello 21:40 paikallista aikaa.

 1. Olen ihan sekaisin näistä oikeista ajoista, mutta tietääkseni tämä on Seattlen paikallista aikaa ja otin screenshotin, kun olimme laskeutuneet Seattleen. (voi myös olla, että tämä on Hawaiin aikaa, mutta en hahmota) 3. Tämä on ainakin Michiganin aikaa ja otin sen laskeuduttuani Lansingiin. 

 Tämän kuvan otin Detroitin lentokentältä, kun kävelin tällaisen jättimäisen tunnelin läpi, jossa oli hämmentäviä ääniefektejä ja jossa seinien ja katon väri vaihtui. Kävelin tämän samaisen tunnelin läpi saapuessani ensimmäisen kerran isäntäperheeni luo elokuussa ja olo oli erittäin hämmentynyt, kun tajusin, että seuraavan kerran kävelen tunnelin läpi, kun lennän Suomeen 105 päivän päästä. Hui

Kotiin päästyäni nukuin melkein 24 tuntia. Kouluun meniin takaisin keskiviikkona ja vielä torstain kiduin siellä. Perjantaina jetlag olo otti vallan ja jäin nukkumaan. Huomasin kuitenkin jo tiistaina kuinka älyttömän turhauttavaa elämäni täällä on. Olin puoliunessa, kun Lindsay tuli koulusta ja hän käveli suoraan huoneeseeni... Ensimmäinen (anteeksi raju ilmaukseni) perkeleen asia, josta hän minulle alkoi puhumaan oli kuinka Tommy on asshole ja kuinka heillä on kamala sota päällä ja kuinka Tommy yrittää saada kaikki Lindsayta vastaan ja ARGH... Tätä sainkin sitten kuunnella loppuillan ja sanotaanko näin, että oli muuten aivan jumalattoman masentava vastaanotto...

Loppuun kuitenkin vielä minua ja muita ihmisiä piristämään tämä upea kuvatus, jonka otin viimeisenä iltana. Todennäköisesti lempikuvani Hawaiin reissulta eikä muuten tarvinnut muokkauksia! Vielä joku päivä pääsen toivottavasti palaamaan tuohon paratiisiin, mutta siihen asti täytyy vain katsella kuvia ja nauttia niistä. 

"Just hang loose, just have fun

sipping on a drink, lying in the sun.

Don't try to fight it 'cause it ain't no use

when you're in Hawaii, you should just hang loose!"

<3

Perfection - Hawaii 6

Viimeinen kokonainen päivä Hawaiilla oli ehdottomasti lempipäiväni ehkä koko vaihtovuoteni aikana. Aamulla herätys oli taas aikaisin - kuuden aikoihin ja lähtö Hanauma Bayhin oli seitsemältä. En ollut aluksi varma haluanko snorklata, tyhmä kun olen, mutta luojan kiitos päätin ottaa snorklausvehkeet, jotka meille oli maksettu etukäteen. Lisäksi otin vielä kahdella dollarilla hengitysputken päähän sellaisen lisäosan, joka esti täydellisesti meriveden tulemisen suuhun, mikä oli kyllä äärimmäisen hyvä ratkaisu.

 Hanauma Bay on siis taas yksi muinaisista tulivuorista. Meren pinta on sitten noussut ja tehnyt paikasta täydellisimmän rannan, jossa olen ikinä käynyt!

 Matkalla meille ohjeistettiin missä kannattaa snorklata ja missä koralli sijaitsee. Kuvassa vaaleat alueet ovat siis niitä, missä oli hiekkapohja (duh)

Otinkin google kuvahausta kuvan joka näyttää hyvin, missä korallia oli. Meille ohjeistettiin, että emme saa mennä tuosta kaaresta, joka on noitten "Channel" merkkien kohdalla, syvemmälle, mutta tulipa sinne kuitenkin mentyä. Noissa Lagooneissa, oli ihan kiva uida, mutta vesi oli aivan matalaa eli 1-2 metriä, ja koko ajan sai varoa, ettei osu koralliin. Kaaren ulkopuolella vettä oli 10-20 metriä, ja siellä oli oikeasti tosi nautinnollista ja rentouttavaa uiskennella <3. Tummilla alueilla vettä oli korallista ylöspäin vain noin 30 senttiä, joten niillä alueilla uiminen oli täyttä tuskaa ja terävä koralli saikin muutamat haavat aikaiseksi.

1. Alas rannalle menimme kävellen jyrkkää tietä 3. Tulimme rannalle pienissä ryhmissä eri autoilla ja kavereita odotellessani söin aamupalaa - banaania ja venäläisen huonekaverini minulle antaman suklaan, josta tuli äärimmäisen ikävä kunnon suklaata

Oli erittäin hämmentävää, kun aika-ajoin maalta merelle rannan yli lensi tällaisia koptereita, joita en ole ikinä nähnyt livenä vaan ainoastaan sotapeleissä:D 

 Vietimme rannalla yli kolme tuntia, joista snorklasin varmaan kaksi. Siis härtsyykkeli niitä kaloja!! Juuri sellaisia, mitä on nähnyt vain akvaarioissa ja tyyliin Nemoa etsimässä -elokuvassa:D Se tunne, kun metrin pituinen sateenkaaren värinen fisu ui vierelläsi tai kuinka paljon säikähdin, kun korallien pohjalta minua tuijotti hampaat irvellä täysikokoinen mureena. Kuvia en tosiaan vedestä ottanut sattuneista syistä:D mutta jos nyt tarve vaatii niin google kuvahakuun, kun kirjoittaa vaikka trooppinen kala, niin saa aika hyvän käsityksen millainen väriloisto siellä veden alla oli <3

 Niinkuin näkyy, ei minun ottama kuva, enkä itse nähnyt kilpikonnia:(( mutta todella monet vaihtarit niitä näkivät ja tässä yksi esimerkki vaihtarin tuolla ottamasta kuvasta. Vielä joku päivä <3

Ylös mäkeä emme enää jaksaneet kävellä, joten menimme tuollaisen autovaunun kyydissä ja matka maksoi 1.25 dollaria

 Hotellille paluun jälkeen päätimme suomalaisporukalla - minä, Kaisu ja Joonas - lähteä syömään ravintolaan ja Cheesecake Factory oli houkuttanut meitä viikon alusta asti, joten se oli määränpäänä. Jokainen meistä tilasi pastaa ja voi luoja, että hyvä pasta onkin hyvää <3

 Viiden aikoihin suuntasimme porukalla kohti Luau juhlia, joka tarkoittaa siis Hawaiilaista juhlaa. Paikka oli meren rannalla noin tunnin ajomatkan päässä

 Lavalla oli siis koko illan esiintyjiä, jotka lauloivat hawaiin kielisiä lauluja, tanssivat ja esittelivät erilaisia perinteisiä asuja yms

 Paikalla oli buffee tyyppinen tarjoilu, josta sai valita jos minkä sorttista suuhun pantavaa. Siellä tarjoiltiin myös perinteistä Hawaiilaista possua, jolla oli joku hieno nimi, mutta en sitä nyt muista. Possu siis kypsennettiin maassa jotenkin kuumilla kivillä ja peitettiin hiekalla ymsyms. Saimme sitten nähdä kun se kaivettiin sieltä maan alta.

 Luvassa oli myös pieni kisa, johon katsomon miehistä valittiin osallistujat ja tottakai vaihtarikin sinne pääsi vaikka ei voittanutkaan, kun vastassa oli vihreähameinen pikkupoika, joka sulatti ihmisten sydämet:D

 Takaisin hotellilla olimme kymmenen aikoihin. Muina iltoina meidän piti olla hotellihuoneissa kymmeneltä eikä sen jälkeen saanut enää poistua sieltä, mutta tänä iltana saimme valvoa ja olla hotellin aulassa tms niin kauan kuin halusimme...

Ohjaajat kuitenkin tiesivät tämän suunnitellessaan, kuinka väsyneitä ihmiset olivat sillä minäkin olin jo unten mailla hotellin sängyssä viisi yli kaksitoista:D Ja fiilis oli aika haikea, kun seuraavana päivänä oli tarkoitus suunnata takaisin kylmyyteen..

Jason Mraz - I'm Yours <3

Pearl Harbor - Hawaii 5

Huaa kohta ovat nämäkin lomailupostaukset ohi, mutta vielä muutaman kerran saan palata vielä tuoreessa muistissa olevaan paratiisiin. Perjantaina 6. päivä oli siis Pearl Harborin vierailupäivä. Aamulla herätys oli naurettavasti kello neljältä ja lähtö puolen tunnin ajomatkan päähän oli viideltä. Saavuimme siis Pearl Harborin sisäänkäynnille kello 5:30 väsymyksestä  kuolleina. Vasta tässä vaiheessa meille vaihtareille valkeni, että koko museo aukeaa vasta seitsemältä.. Ei ärsyttänyt kyllä yhtään. Siinä sitten puolitoista tuntia apinointiin. Muita ryhmiä saapui ovelle jonottamaan siinä puoli seitsemän aikoihin, että oltiinpahan ainakin ajoissa..:D Tänäkin päivänä otin jostain syystä kuvia vain puhelimella eli syyttäkää rakasta iPhoneani huonosta laadusta.

 Museossa oli siis kaksi hallia, jotka esittelivät sodan hetkiä ja muita tärkeitä asioita, mutta rehellisesti sanottuna en jaksanut keskittyä yhtään mihinkään tuossa väsymyksen tilassa, joten käytännössä kipitin nuo hallit läpi pysähtymättä ottaen pari kuvaa matkalla. Tämän jälkeen sitten istuin penkillä odottaen muita ihmisiä. Ei ehkä mikään paras tapa vierailla missään, mutta minkäs sille enää mahtaa

 Tässä kuvassa (jonka otin kaverini facebookista eli creditit hänelle), näkyy miten USS Arizonan muistomerkki on rakennettu. Se siis on tosiaan rakennettu tuon uponneen sotalaivan päälle, mikä on ihan cool! 

7:45 alkoi lyhyt elokuva, joka kertoi jälleen sodan vaiheista. Hävettää myöntää, mutta nuokahdin heti salin hämärtyessä ja rauhallisen naisäänen aloittaessa puhumisen:D Muistan kyllä hetkiä, mutta sanotaanko näin, että ei enää neljältä herätyksiä kiitos! Elokuvan jälkeen salissa olleet ihmiset siirtyivät lautalle, joka sitten vei itse muistomerkille noin 5min lauttamatkan päähän,

 U.S.S. Arizona Memorial

 Itse muistomerkki on siis omistettu vain tuolle Arizona -laivalle, mitä vähän ihmettelin, kun uponneita laivoja on alueella kaiken kaikkiaan muistaakseni 5. Kaverini kuitenkin sanoi, että tämä johtuu vissiin siitä, että Arizona oli isoin sotalaiva tai muuta vastaavaa. Nuo valkoiset rakennelmat vedessä osoittavat siis muiden laivojen uppoamispaikan

 Koska muistomerkki on siis rakennettu laivan päälle, myös laivan osia näkyi veden alla ja myös päällä, kuten nämä kaksi osaa.

 Sisällä muistomerkin päässä oli seinä, jossa luki kaikkien sotalaivalla kuolleiden nimet. Seinän edessä oli molemmilla puolilla tuollaiset pienet laatikot, joissa taas luki niiden miesten nimet, jotka selvisivät laivalta, mutta ovat kuolleet myöhemmin. 

 Kuulimme oppaalta, että laivalta selvinneitä oli elossa edelliseen päivään asti vielä yhdeksän, mutta edellisenä päivänä vierailustamme yksi eloonjääneistä oli menehtynyt. Se näissä veteraanien kuolemissa on koskettavaa, että ilmeisesti jokainen on valinnut hautapaikakseen U.S.S. Arizonan. Heidät tuhkataan ja hautajaiset järjestetään tuolla muistomerkillä. Sukeltaja sitten vie hautajaisvieraiden edessä vainajan uurnan mukanaan veden alle ja laskee tuhkat laivan sisälle. 

 Vedessä oli paljon öljyä, mikä vaikeutti erittäin paljon laivan rakenteiden näkemistä. Huomasin kuitenkin veteen tuijottaessani, että joku oli pudottanut puhelimensa sinne!:D Siellä se valkoinen samsungin kosketusnäyttö makasi laivan kannella:D 

Tämäkin kuva kaverini facebookista, eli ei credittejä minulle. Paikalla oli siis yksi sotaveteraaneista, jotka selvisivät laivalta! Hän oli erittäin herttainen ja otti kuvia turistien kanssa sekä myi kirjoittamaansa muistelmakirjaa. 

Pearl Harborista lähdön jälkeen, olimme takaisin hotellilla kymmenen aikoihin. Tämän jälkeen meillä oli vapaa-aikaa aina viiteen saakka, joten tämä tyttö suuntasi samantien päiväunille! Nukuin noin tunnin ja kahdentoista aikoihin lähdimme (muistaakseni) kiertelemään Kaisun kanssa aluetta ja ostamaan krääsää. Illalla suuntasimme porukalla vähän matkan kävelymatkan päähän rannalle. Oli jo pimeää enkä ollut yhtään hyvällä tuulella.

 Rannalla alkoi kuitenkin upea ilotulitus, joka piristi iltaa! Tämä päivä oli muutenkin erityinen, sillä tuolloin tuli puolivuotta täyteen Yhdysvalloissa.

Tuosta tilanteesta tuli niin epätodellinen olo <3