Kerroin aiemmin here, että tulossa on postaus vaihdosta ja siiheen liittyvistä ajatuksista. En oo saanut tätä aikaisemmin tehtyä, koska en vaa yksinkertasesti oo halunnu palata ajattelemaan mennyttä. Nyt kuitenkin otin itteeni niskasta kiinni ja tyhjensin aivojani tänne.
Oikeastaan idea vaihtoon lähdöstä tuli alunperin mieleeni puoliksi vitsillä viime talvena. Sanoin asiasta porukoille ja yhtäkkiä ajatus alkoikin kuulostaa ihan järjettömän hyvältä vaihtoehdolta. Siinä sitä sitten oltiinkin, kun ensimmäiset esitteet tilattiin ja kamalin paperisota ikinä saattoi alkaa. Useassa vaiheessa sitä ei jaksanut oikeasti enää uskoa edes lähtöön, koska asioita vain tuli jostain jatkuvasti eteen ja elokuu oli niin kaukana tulevaisuudessa. Noissa tilanteissa stressaannuin aina ja tapani mukaisesti poistin kaikki vaihtoon liittyvät asiat mielestäni ja siirsin ne myöhemmäksi. Se ei ollut fiksua, mutta asiat kuitenkin järjestyivät vähitellen puoliks itsestään ja tässä sitä nyt ollaan.
Jos joku kysyisi, tekisinkö kaiken uudestaan päästäkseni tänne, vastaisin kyllä, mutta vahvasti epäröiden. Vastaus olisi siis sama kuin n. puoli vuotta sitten, kun pohdin päässäni pystymmekö minä ja pääni oikeasti tekemään tämän ja ns hyppäämään tuntemattomaan. Luulen, että monilla on samoja ajatuksia vaihdon tai muiden muutosten kohdalla, joten ainakaan en ole yksin tässä veneessä. Hullua ajatella, että siitäkin on tosiaan vain puoli vuotta. Lähdin siis tähän touhuun vähän myöhässä ja kiireellä, koska käytännössä hakeminen olisi pitänyt tapahtua jo viime vuonna ja monissa tilanteissa minun luultiinkin lähtevän tänne vasta ensi vuonna, joten aiheutin ehkä muillekin vähän kiireitä..:D Hups.
Voin sanoa ihan rehellisesti, etten ollut onnellinen Suomessa kuluneen vuoden aikana. En todellakaan ollut. Tämä oli yksi syy, miksi vaihto lopulta itseasiassa tuntui ainoalta vaihtoehdolta eteenpäin. Oli ajatuksissani toki paljon positiivisiakin asioita, kuten uuden näkeminen ja kokeminen, itsenäistyminen ja tottakai itse Amerikka! Loppujen lopuksi kuitenkin "vapaa vuosi" omasta elämästä merkkasi minulle ajatuksena eniten. En nyt tänne ala tarkemmin purkamaa tuohon liittyviä asioita, mutta minut tuntevat tietävät kuinka rehellisesti sanottuna paska oloni silloin oli. Monista asioista voin syyttää vain itseäni, mutta joo tuli sitä ehkä muidenkin suunnasta pari muuttujaa:Dd..
Eli kyllä, vaihtovuoteni on ainakin pako ja suuri sota papereiden kanssa. Se on myös käytännössä suurin tai ehkä toiseksi suurin seikkailu tähän mennessä elämäni aikana, mutta tuosta maailmanvalloituksesta en vielä tiedä. Sen näkee vasta, kun palaan Suomeen ja kotiin. Koenko silloin, että sain kaiken irti vuodestani kaukana tutusta ja turvallisesta? Lupaan kertoa heti kun tiedän, mutta sitä odotellessa nautin, otan kaiken irti tulevasta ja ehkä valloitan sen pienen palasen maailmaakin.
Oikeastaan idea vaihtoon lähdöstä tuli alunperin mieleeni puoliksi vitsillä viime talvena. Sanoin asiasta porukoille ja yhtäkkiä ajatus alkoikin kuulostaa ihan järjettömän hyvältä vaihtoehdolta. Siinä sitä sitten oltiinkin, kun ensimmäiset esitteet tilattiin ja kamalin paperisota ikinä saattoi alkaa. Useassa vaiheessa sitä ei jaksanut oikeasti enää uskoa edes lähtöön, koska asioita vain tuli jostain jatkuvasti eteen ja elokuu oli niin kaukana tulevaisuudessa. Noissa tilanteissa stressaannuin aina ja tapani mukaisesti poistin kaikki vaihtoon liittyvät asiat mielestäni ja siirsin ne myöhemmäksi. Se ei ollut fiksua, mutta asiat kuitenkin järjestyivät vähitellen puoliks itsestään ja tässä sitä nyt ollaan.
Jos joku kysyisi, tekisinkö kaiken uudestaan päästäkseni tänne, vastaisin kyllä, mutta vahvasti epäröiden. Vastaus olisi siis sama kuin n. puoli vuotta sitten, kun pohdin päässäni pystymmekö minä ja pääni oikeasti tekemään tämän ja ns hyppäämään tuntemattomaan. Luulen, että monilla on samoja ajatuksia vaihdon tai muiden muutosten kohdalla, joten ainakaan en ole yksin tässä veneessä. Hullua ajatella, että siitäkin on tosiaan vain puoli vuotta. Lähdin siis tähän touhuun vähän myöhässä ja kiireellä, koska käytännössä hakeminen olisi pitänyt tapahtua jo viime vuonna ja monissa tilanteissa minun luultiinkin lähtevän tänne vasta ensi vuonna, joten aiheutin ehkä muillekin vähän kiireitä..:D Hups.
Voin sanoa ihan rehellisesti, etten ollut onnellinen Suomessa kuluneen vuoden aikana. En todellakaan ollut. Tämä oli yksi syy, miksi vaihto lopulta itseasiassa tuntui ainoalta vaihtoehdolta eteenpäin. Oli ajatuksissani toki paljon positiivisiakin asioita, kuten uuden näkeminen ja kokeminen, itsenäistyminen ja tottakai itse Amerikka! Loppujen lopuksi kuitenkin "vapaa vuosi" omasta elämästä merkkasi minulle ajatuksena eniten. En nyt tänne ala tarkemmin purkamaa tuohon liittyviä asioita, mutta minut tuntevat tietävät kuinka rehellisesti sanottuna paska oloni silloin oli. Monista asioista voin syyttää vain itseäni, mutta joo tuli sitä ehkä muidenkin suunnasta pari muuttujaa:Dd..
Eli kyllä, vaihtovuoteni on ainakin pako ja suuri sota papereiden kanssa. Se on myös käytännössä suurin tai ehkä toiseksi suurin seikkailu tähän mennessä elämäni aikana, mutta tuosta maailmanvalloituksesta en vielä tiedä. Sen näkee vasta, kun palaan Suomeen ja kotiin. Koenko silloin, että sain kaiken irti vuodestani kaukana tutusta ja turvallisesta? Lupaan kertoa heti kun tiedän, mutta sitä odotellessa nautin, otan kaiken irti tulevasta ja ehkä valloitan sen pienen palasen maailmaakin.
Tällä kertaa tällainen yli pohtiva teksti, mutta olokoot.
Ensimmäinen kerta viikkoon, kun kosken koneeseen, mikä on aivan liian pitkä aika, mutta yksinkertaisesti olen niin törkeän väsynyt koko ajan, että energiaa ei ole kyllä yhtään millekään ylimääräiselle. Ehkä tämä tästä tasoittuu ja energiataso nousee(: Palaillaan-->
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti