En ole täällä ollessani vielä kertaakaan tavannut ketään oikeasti todella lihavaa ihmistä. New Yorkissa ollessamme heitimme vitsiä asiasta muiden vaihtareiden kanssa todeten, että sairaalloisen ylipainoiset ihmiset eivät pääse kodeistaan ulos, joten olennaisesti heitä ei noin vain näe kaduilla. Tämän jälkeen vitsi unohtui ja aloin miettimään asiaa uudestaan vasta, kun host-äitini näytti lehdestä jutun nimeltään "food-deserts of america." (sanasta sanaan käännettynä Amerikan ruoka-aavikot) Silloin vasta minulle välähti ainakin osatotuus Amerikasta ja sen stereotyyppisesti lihavista asukkaista. Tiedän, että käsittelen nyt yhtä ainaisista puheenaiheista eli lihavuus ymsyms, mutta nyt tuli vain hetki, jolloin tekee mieli purkaa ajatuksiaan jonnekin.
Luulen, etten ole ainoa, jonka eteen tämä kuva on useasti välähtänyt facebookin tms ihmeellisessä maailmassa. Monesti kuvan nähdessäni olen vain siirtynyt seuraavaan, koska olen ajatellut elämän olevan täynnä valintoja ja, että terveellisestä ruoasta vähän enemmän maksaminen on pieni hinta lihavuuden välttämisestä. Suomessa tietysti nuo valinnat ovat olleet semi helppoja, koska esim hesburgerin kerrosateria maksaa n. 8€, joten samalla hinnalla saa kyllä terveellisempiäkin vaihtoehtoja. Amerikassa olen kuitenkin huomannut, että tuo kuva pitää enemmän paikkaansa, kuin aluksi kuvittelin.
Bongasin kyseisen mainoksen tottakai mäkkärin mukista. Triplahampurilainen 2$ SIIS MITÄ se on about 1,50€. Tai tuo normaali juustohampurilainen euroissa n. 75senttiä. Kerrankin voin sanoa jonkun olevan järkyttävän halpa. Huomatkaa muuten kuvista, että salaatti ei kuulu täällä edes hampurilaisen väliin. Mainoksen nähdessäni olin vain lievästi yllättynyt, sillä täällä ollessani kaikki oli ollut halvempaa tähän mennessä Suomeen verrattuna. Ensimmäisen kuvan pointti valkeni minulle kuitenkin seuraavana päivänä supermarketissa, kun pyysin host-äitiäni ostamaan hedelmiä kotiin. Host-äitini suu mutristui, mutta hän pyysi valitsemaan hedelmiä, joita haluaisin. Valitsin kahdeksan omenaa sekä yhden granaattiomenan. Näille tuli hintaa n. 7$. Hinnan kuultuani jäin totaalisen sanattomaksi ja tunsin huonoa omaa tuntoa siitä, että pyysin hedelmiä. Miettikää, huonoa omaa tuntoa siitä, että ostimme terveellistä ruokaa. Hullua...
Ruoka-aavikko termi tuli esille samana iltana mummolassa. (Seuraavana pitkä selitys asiasta:D) Käsite tarkoittaa siis aluetta, joiden ihmisillä ei ole käytettävissä kulkuvälineitä ja lähimpään tuoretta ruokaa myyvään ruokakauppaan on matkaa vähintään maili. (1,6km) Ruoka-aavikolla siis yleensä on ruokakauppa, joka ei kuitenkaan myy tuoretta ruokaa. Suomalaisille tuoretta ruokaa on kaupoissa aina. Eli on lihaa, kalaa, kasviksia, maitotuotteita, ymsymsyms.. Tämä kaikki puuttuu noilta alueilta. Tarjolla on säilykkeitä, pussiruokia ja about ikuisesti säilyviä tuotteita. Ruoka-aavikoiden asukkaat joutuvat siis valitsemaan joko lähikaupan säilykkeet tai vastaavasti kävellä vähintään maili usein valtatiellä päästäkseen suurempaan kaupunkiin hankkimaan ruokaa. Tässä on taas ristiriita, sillä miksi asukkaat kävelisivät, kun on keksitty kulkuneuvot; tadaa ihmiset ovat keskimääräistä köyhempiä eli vaikka he kävelisivät kaupunkiin hankkimaan ruokaa, ainoa vaihtoehto voisi ja usein onkin kodittomien suojat, joissa tarjolla on ilmaista ruokaa... vaikeaa.
Ah, nyt sain tyhjennettyä ajatukseni tänne, enkä enää jaksa miettiä noin vaikeita asioita. Kommentoikaa, jos jotain tulee mieleen!! Weird America postauksen julkaisu vähän venähtää, koska en ole oppinut kantamaan kameraa mukana mihinkää. Chaao:D Niin ja happy birthday to my host-bro, 21y!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti