Luvassa paljon paljon kuvia ja ei niin paljon tekstiä.. Viimeinen lomapäivä on takana päin ja kuinka paljon voikaan masentaa arkeen paluu. En yksinkertaisesti keksi mitään hyvää kouluun menossa. En yhtäkään pientä ripausta hyvyyttä. Blah. Lindsay tuli eilen illalla kotiin niin älyttömän kivalta ja täydelliseltä ja ah niin ihanalta lomamatkaltaan, joten nyt tämä kotonakin olo on tyhmää ja stressaavaa. Nyt siis hän on ollut vuorokauden täällä ja ei olla vältytty huutamiselta, riidoilta eikä tietenkään ainaisilta PMS oireilta, niinkuin Tommy niitä kuvailee, jotka tuntuu jatkuvan joka hiton päivä. Linn ei myöskään edelleenkään suostu ymmärtämään, että jos annan luvan jollekin muulle tulla huoneeseeni, niin hän ei hän ei voi siinä samalla tulla sisään ja tutkia tavaroitani samalla, kun hostäiti tai muu henkilö höpöttää kanssani jostain. Olen käynyt asiasta monet keskustelut hänen kanssaan, joten tämä asia häiritsee minua aivan suunnattomasti. Niinkuin voitte varmaan huomata; kaikki siinä ihmisessä tällä hetkellä vituttaa mua.

Meillä oli tänään hostäitin kanssa suunnitelmissa tehdä jotain kulttuuriin liittyvää. Ensisijainen suunnitelmamme oli mennä Detroittiin Henry Ford museoon ja Greenfield Villageen, mutta tämä suunnitelma peruuntui, koska jälkimmäinen paikoista avautuu vasta ensiviikolla. Detroitin suunnalta löytyi kuitenkin tottakai muutakin nähtävää, joten päätimme lähteä eläintarhaan. Alunperinhän meidän piti mennä kahdestaan, mutta koska Lindsay tuli ajoissa takaisin reissusta, niin tottakai hänetkin piti raahata mukaan. Eläintarhaan ajoi meiltä n. puolitoista tuntia ja liput olivat todella halvat; Aikuiselta 14$ ja lapselta 10$! Linn meni lastenlipulla sisään ja tottakai tästä alkoi sitten kamala murheen ja sodan aika, kun Linn ei hyväksynyt asiaa, että häntä luullaan lapseksi....


Ensimmäisenä suuntana oli perhostalo sekä lintutalo. Perhostalossa siis nuo perhoset lentelivät vapaana ja kuvien ottaminen oli helppoa, kun ei ollut mitään lasia välissä. Lintutalossa oli sama idea ja välillä täytyi varoa, että äkäiset linnut eivät lentäneet päin näköä.
Eläintarhaan ollaan rakentamassa uutta aluetta pingviineille, joiden tämän hetkinen talo on ollut samanlainen jo 1960 luvulta asti. Nyt siis uuden talon paikalla oli älyttömän iso rakennustyömaa.
Matelijatalossa oli jälleen perus kaiken maailman myrkkysammakoita ja muita limaisia otuksia. Lisäksi talossa oli salamantereita ja tuo alemmassa kuvassa oleva salamanteri oli oppaan mukaan yli metrinpituinen ja ainakin 30 vuotias. Ei sitä pystynyt erottamaan normaalista kivestä muuten kuin noiden räpylöitten (?) avulla.
Eläintarhassa ei ole vielä alkanut sesonkiaika, joten yllä oleva suihkulähde ei ollut vielä toiminnassa ja kaikki ruokapaikat eivät olleet auki. Paikalla oli kuitenkin jo nyt parkkipaikoista päätellen aivan liikaa ihmisiä, sillä ihmisiä ohjattiin ajamaan jo nurmikollekin, kun parkkipaikkoja ei enää yksinkertaisesti ollut jäljellä siinä vaiheessa, kun me pääsimme paikalle.
Arktisella alueella oli napakettuja, hylkeitä ja jääkarhu! Jouduimme kiertämään alueen kuitenkin kahdesti, koska ensimmäisellä kiertokerralla, arktisen alueen myyntivaltti, eli vedenalainen tunneli oli suljettu. Hostäitini soitti aamulla eläintarhaan selvittääkseen ovatko kaikki alueet auki ja puhelusta selvisi, että tänään National Geographic oli kuvaamassa jaksoa eläintarhassa, joten jotkin alueet olivat välillä kiinni tv kuvausten takia.
Ensimmäisellä kiertokerralla näin kuitenkin jo vilauksen jääkarhusta.
Ensimmäisen arktisen kierroksen jälkeen suuntasimme Australia alueelle, jossa eleli emuja ja kenguruita. Kun pääsimme alueelle, odotimme, että paikalla pomppii kenguruita ja oppaat vahtivat tarkasti, ettei haavereita satu. Oli kuitenkin lievästi huvittava näky, kun jokapuolella kengurut makoilivat ylläolevan kuvan tapaisesti. Niillä oli siesta aika, joten ne kuvat hyppivistä kenguruista saivat jäädä.
Kenguruitten jälkeen tsekkasimme karhualueen, jossa oli neljä eri aitausta ja siis neljää eri karhulajia. Tämä normikarhu (?:D) oli kuitenkin niin poseeraavalla tuulella, että muut kuvat kalpenivat tämän vieressä.
Olin niin innoissani, kun huomasin seuraavassa aitauksessa kolme seepraa! Ylläoleva varsa oli kuitenkin ehdoton lemppari, kun se hyppelehti ympäriinsä. Ja on seeprakuvio vaan niin upean näköinen!
Seeprojen lisäksi näin ensimmäistä kertaa ikinä kirahveja! Piha-aitauksessa oli kirahvi äiti ja poikanen. Ylläolevassa kuvassa poikanen ja alhaalla äiti) Tuo poikanen oli syntynyt 2013 loppuvuodesta ja tänä vuonna on sen ensimmäinen julkinen näyttäytyminen. Kirahvit olivat tuollaisella pienellä alueella, koska niitten piha-aitausta oltiin vasta kunnostamassa ja vielä on kuulemma liian kylmää niiden kokoaikaiseen ulkona olemiseen. Pihalla jo kirahvit olivat näyttävän isoja, mutta voi härtsyykkeli kun pääsimme katsomaan uroskirahvia, joka oli sisätiloissa!


Kun tuo körmy "asteli" esiin nurkan takaa säikähdin aivan kamalasti.:D Siis se oli niin käsittämättömän iso, ettei sitä edes käsitä. Tuo pää näytti jo ainakin puolen metrin pituiselta. Ja se korkeus! Siis huhhuh ei kyllä pysty käsittämään, miten ne pysyvät pystyssä niin honteloilla jaloilla. En saanut otettua sisällä parempia kuvia, kun uros käytännössä laukkasi ees taas, kun se olemuksesta päätellen olisi halunnut päästä ulos muitten kirahvien luo. Ja vaikka olisinkin saanut kuvia, niin ei niistä olisi voinut käsittää tuon kokoa. Kyllähän aina telkkarissa tms sanotaan kuinka korkeita nuo ovat, mutta on se vaan niin eriasia seistä sellaisen vieressä, kuin katsoa jotain safaripätkää tv:stä.
Puolen päivän aikoihin tuli niin kuuma, että kiitin fiksua päätöstäni laittaa päälle toppi ja neule. En olisi millään selvinnyt pitkähihaisella! Ihmiset kulkivat shortseissa ja oli niin kesäfiilis, että ei voinut kuin hymyillä.
Tässä kuvassa on tarkennus niin pielessä, mutta kun se oli niin kiva kuva, että halusin laittaa sen jokatapauksessa. Apinatalossa oli siis kaiken maailman apinoita, simpansseja ja olihan siellä jättimäinen gorillakin, mutta ihmiset olivat niin haltioissaan siitä, että kuvien ottaminen oli täysi mahdottomuus. Simpanssit näyttivät niin älyttömän masentuneilta, että en pystynyt olemaan apinatalossa muutamaa minuuttia pitempään. Yksikin simpanssi käytännössä istui lasin edessä ja tuijotti ihmisiä siis niin surullisella ilmeellä ja hartiat kyyryssä (onko niillä edes hartioita), että tuli tosi paha mieli:(
Viidakon kuningas ja kuningatar olivat ottamassa päikkäreitä, eli en saanut niistäkään mitään söpöjä roar kuvia.
Jellonien jälkeen suuntasimme toista kertaa arktiselle alueelle, koska arvelimme tv kuvausten olevan ohi. Ne todellakin olivat ja jono tunneliin oli kyllä sen mukainen. Onneksi meillä ei ollut mukana muksuja niin pääsimme kiilailemaan rattaiden kanssa taistelevia vanhempia.
Meidän onneksemme jääkarhu oli uimassa! Niin siistiä, kun jääkarhu ui lasin etäisyydellä sinusta! Tämä kokemus oli jo sen 14 dollarin arvoinen.
Kohokohta ihmisille on se, jos jääkarhu ui tunnelin yli. Tällä kertaa se kuitenkin päätti jäädä istumaan tunnelin päälle, mikä sai tietenkin kaikki jo valmiiksi kiljuvat lapset aivan sekaisin:D
Näimme käytännössä kaikki muut eläimet, paitsi mangustit, joiden talo oli suljettu väliaikaisesti niitten tv kuvausten vuoksi, emmekä sitten jaksaneet jäädä odottamaan aukeamista.
Suuntasimme viimeiseksi pingviinitaloon, jossa tämän kuvan jälkeen kamerani akku loppui. Ihan hyvin meni siis tuon kameran kanssa, kun jo sarvikuonojen kohdalla kamera vilkutti punaista patterivaloa. Eläintarhan jälkeen kävimme vielä hostäitini vanhempien haudalla, josta suuntasimme kotiin puoli viiden aikoihin. Hautausmaa oli muuten cool, koska se on alunperin ollut hautausmaa pelkästään vapaamuurareille. Myöhemmin hautausmaa avattiin muillekin, kun noh tarpeeksi vapaamuurareita ei kuollut. Suurimmassa osassa hautakivistä oli kuitenkin vapaamuurareitten merkki, mikä oli tosi jännää. Muistan kun näimme kaverini kanssa aikoinaan Helsingissä salaperäisen ja erittäin tärkeän näköisen miehen, jolla bongasimme sitten vapaamuurareitten sormuksen ja siitä asti ne ovat olleet mielestäni ihan älyttömän siistejä!:D
Kotona olimme kuuden jälkeen ja iltaruokana oli tortilloja. Yritin kerrankin aloittaa läksyt ajoissa, mutta nukahdin, kun piti lukea Frankenstein loppuun, joten tässä sitä taas ollaan kello 2:43 hereillä. Huppista, voi vähän väsyttää huomenna. Ainiin! Huomenna (tänään/maanantaina), on muuten outo päivä, kun olen ollut puhelin laskurin mukaan jenkeissä tasan 250 päivää! Muistan kuinka paljolta kuulosti, kun ennen lähtöä ajattelin reissun kestävän yli 300 päivää. Nyt siis enää 56 päivää jäljellä:OO Aika menee siivillä.